Kirjallisuus
”Runoilija. Ihminen, joka kokee ja näkee muista herkemmin. Näin voimme sanoa Pirkko Jaakolasta, 24-vuotiaasta, jonka esikoiskokoelma ilmestyi helmikuussa luettavaksemme ja
nautittavaksemme.”
Osmo Jokinen/ Jaana 1965
Olen kirjailija. Olen kirjoittava ihminen. Olen rytmisesti kirjoittava ihminen, jolla ei ole musiikillista taitoa. Kun laulan, kaikki aina kysyvät: mitä sanoit? Silti nautin laulamisesta kovaa ja korkealta, lähimmäisteni iloksi. Olen patalaiska kaikessa. Paras nautintoni on nukkuminen. Sulkeudun huolista ja kirjoitustuolista ihmeelliseen unimaailmaani, jossa painajaiset vaihtelevat. Viimeaikoina olen kävellyt ja uinut unissani kilometritolkulla, korvaten siten herätysliikunnan.
Ajattelen valtavasti. Jos olisin kirjoittanut kaiken, mitä ajattelen, löisin kirkkaasti Kalle Päätalon tuotannossa. Olen maalaisjärkinen, pikkuhassu, mikä on vaan eduksi näissä kirjoitushommissa. Kaikki loimaalaiset tunnistavat kaupassa ääneni jo kaukaa, siis kailotan. Olen avokätinen, jos on, mistä antaa. Minun kanssani tulee toimeen, mutta kun suutun, niin mieltä puutun, ja lepyn ennen auringonnousua.
Pirkko kommentoi itseään