Pirkon Ploki

Päivitettyä toimintaa. Menimme pari viikkoa sitten ystäväni Pirjon kanssa Hesaan. Uudella autollani, joka on Kia, josta edesmennyt, läheinen veljeni, Juhakin ehti jo haaveilla. Ostin sen Juhan muistoa kunnioittaen.

Menimme Kansallisteatteriiin katsomaan näytelmäni: Pirunpuntari, harjoituksia. Juha Varis ja vaimo Katja esittävät sen marraskuussa Omapohjassa. Päivi Akonpelto ohjaa.

Olimme ovella, joka oli lukossa. Ulkona tupakoi nuorimies, joka sanoi asuvansa tässä rakennuksessa ylemmissä kerroksissa. ”Avaa ovi meille”, sanoin vaativaan sävyyni. Hän mitteli ulkoasuani, kookkauttani, koomisuuttani, virkkaen: ”Täällä ei ole enää matkustajakotia”. Katsoimme harjoitukset, mutta mielessä kaihersi: miten saisin Sofi Oksasen ulkokampauksen ja tyylin. Huulipuna on kyllä aina omasta takaa. Ei siitä lahjakkuudesta tarvisi Sofin antaa pätkääkään, sehän olisi epäreilua, mutta entäs ulkonäky?

Totuus on, että taiteilija vakuuttaa ulkoisella olemuksellaan vähintäin yhtä paljon kuin sisäiselläkin.
Alpolla sitä oli siunaantunut: töittensä näköinen mies! Aiju Hormia sanoi kerran Patsaspuistossa tuttavalleen: eihän uskoisi, että tää mummeli on kirjoittanut ”Riepumattomurhaajan laulun”? Outi Heiskanen on myös ulkoisesti sisäistynyt töihinsä ja loimaalaisista hyvä ystäväni, loistava runoilija Juha Kaarsalo, jonka karisma säteilee vahvana ja kauas! Samaa lavasäteilyä on Sari Äikää-Torkkelissa, joka ui Loimi-Joessa jäitten lähdettyä, jäitten lähtöön. Ja Elina Kinnusessa, jossa on vahvaa stailia myötäsyntyisenä. Minun kissani Teppokin on enemmän taiteilijan näköinen kuin minä!

Ulkonäköterveisin sisähento: pirkko